Yrityslabra

Labrasta valmistuneen näkökulma

Meille labran opiskelijoille voi olla välillä hankalaa hahmottaa, mitä elämä tulee olemaan valmistumisen jälkeen. Vaikka me toisinaan tuskailemme joidenkin projektien parissa ja olemme valmiita repimään hiukset omasta (ja toistemme) päästä, niin on tämä opiskelu kuitenkin vasta alkua tuleville haasteille työelämässä. Pelottavaa? Ehkä. Innostavaa? Ehdottomasti!

Labran entinen opiskelija, Calle Gråsten, kertoo seuraavaksi ajastaan Yrityslabrassa ja valmistumisen jälkeisestä ajasta työelämässä.

"Päädyin alun alkaen labraan ikään kuin puoli vahingossa.  Jossain sivulauseessa Mika kertoi, että oli pilotoimassa tallaista projektiluontoista opiskelua, jossa läsnäolopakkona vain kerta viikkoon Lohjalla. Ajattelin saman tien, että tämä olisi aivan loistava diili minulle. Ajomatka Espoosta Lohjalla joka päivä oli rankkaa siihen lisäksi kaksi eri työtä ja harrastukset. Ei jäänyt paljon vapaa-aikaa tuolloin. Eikä tuo kerta viikkoon Lohjalla ”pyörähtäminen” kuulostanut sekään yhtään pahalta.

Kylmä todellisuus paljastui siinä vaiheessa kuin labra alkoi syksyllä 2011. Töitä oli tehtävä ainakin kaksi kertaa enemmän kuin ”normaalilla” puolella, vapaa-aikaa siis vielä vähemmän. Nyt jälkeenpäin mietittynä olen erittäin kiitollinen Mikalle ja koko labran porukalle ja kaikille yritysten yhteishenkilöille, jotka pakottivat ja ruoskivat meitä opiskelijoita kokoajan parempiin ja kovempiin suorituksiin. Tuolloin varmasti suurin oppi, josta on ollut eniten hyötyä minulle näin pari vuotta valmistumisen jälkeen, on oman työnsä organisointi ja paineensietokyky. Välillä koulussakin tuli paiskittua töitä melkein kellon ympäri ja valitettavasti pystyn toteamaan ettei se ainakaan ole helpottamassa siinä vaiheessa kun paperit saa käteen labrasta ja pääsee ”oikeisiin hommiin”.

Olin labra-aikoina jo SRV:llä töissä. SRV, siis pörssilistattu suomalainen rakennusyhtiö. Siellä on tullut nyt keväällä työskenneltyä viisi vuotta, koko tämä aika asuntojen myynti- ja markkinointiosastolla. Työnkuva tosin on muuttunut matkan varrella melkein kokoajan. Hyvä näin, en ikinä haluaisi tehdä samaa ehkä osittain tylsää työtä, josta tietää jo kaiken. Se ei kehitä omaa osaamista kovin paljon.

SRV:llä olen päässyt erilaisiin projekteihin mukaan, joten labrassa alkanut projektityöskentely jatkuu edelleen. Tässä on muutaman vuoden aikana tullut uudistettua SRV:n Internet-sivuja pari kertaa ja tällä hetkellä vastaan Suomen asuntomyynnin CRM:n vaihdoksesta. On hienoa huomata tässä jo tässä vaiheessa, nuorena työntekijänä, että osaamiseen luotetaan. Muistan vielä sen hetken kun pomoni kysyi: ”Calle, lähdetkö projektipäälliköksi tähän CRM:n vaihtamiseen”. Jos olisi halunnut päästä helpolla, olisi haasteesta ollut erittäin helppo kieltäytyä, mutta kai Mika sen verran on meitä puskenut aina eteenpäin koulussa jo, etten miettinyt hetkeäkään kieltäytyväni. Vaativathan tällaiset projektit välillä aivan mielettömän paljon töitä. Kahdeksan tunnin työpäivät voi unohtaa ihan saman tien. Viiden päivän työviikot, kyllähän niitä vielä silloin tällöin on. Joka tapauksessa pystyn sanovani nauttivani siitä tilanteesta mikä on. Kaikille tällainen työtahti ei varmasti sovi, mutta tärkeintä on tiedostaa se mikä on itselleen kaikkein luontevin ja tehokkain tapa tehdä töitä.

Jotkut ihmettelevät miten tällaista jaksaa ja miten aika riittää kaikkeen. Olen aina pyrkinyt siihen, että organisoin hyvin tarkasti omat tekemiseni. Jos joku asia pitää saada sovittuun aikaan valmiiksi, se tehdään vaikka menisi kunnolla ylitöiksi. Työ kun on saatu hoidettua voi ottaa vähän rennommin pari päivää. Toinen mistä pyrin pitämään kiinni, on ajatus, töissä tehdään töitä ja vapaa-ajalla ollaan vapaalla. Konttorilta kun lähden työt jäävät siihen ja vapaa-aika alkaa. Pyrin olemaan kovin paljon työasioita miettimättä vapaa-ajallani. Jos iltapäivän ja illan aikana sattuu tulemaan sähköpostia, niin sille pyhitetään taas hetki illasta ja silloin keskitytään pelkästään niihin."

Calle Gråstén