Yrityslabran Kick-Off!

Yrityslabran uusi ja toiminnan täyteinen vuosi 2015 potkaistiin käyntiin Espoossa Juvanmalmilla Icopalin tiloissa. Matkalla Lohjalta Espooseen vaihto-oppilaat pääsivät kokemaan autoilua Suomen talven tarjoamassa extreme kelissä! Onneksi kaikki pääsivät lopulta paikalle ehjin nahoin, säästä riippumatta. Perjantai päivä alkoi lyhyehköllä kuvauksella kick-offin sisällöstä. 

Ensimmäisenä ohjelmassa oli jakautuminen neljään ryhmään. Jokaisessa ryhmässä oli täydellinen sekoitus labralaisia sekä tammikuun alussa vaihtoon tulleita opiskelijoita. Jokainen ryhmän jäsen piirsi vuorollaan jostakusta toisesta upean, lähes Pablo Picasson tasolle yltävän potretin. Tämän potretin ympärille koostettiin mielenkiintoisia sekä ehdottoman tärkeitä faktoja mallina toimineesta ryhmäläisestä. Harjoituksen tuloksena oli 18 uskomattoman luovaa piirrosta, jotka esiteltiin koko ryhmälle. Tietenkin kaikille yhteisellä sulavalla englannin kielellä. Tehtävä paljasti labralaisista uusia puolia, joukossamme on elämäntapa rastafari, lentäjäpojan sisarus, harrastelija leipureita, muutama hulluksi haukuttu kissanainen, DJ, tanssijoita sekä yksi Robin Hood.  

Luovan ja innostavan aloituksen jälkeen opiskelijat alkoivat suunnitella keväälle sijoittuvan Sosiaalisen Median Seminaarin järjestämistä aiemmin koostetuissa neljän hengen ryhmissä. Monikielisen ryhmän työskentelyä siivitti puheen sorina ja yhteistyö sujui jokaisessa ryhmässä mallikkaasti. Aika kulki kuin siivillä mielenkiintoisen tehtävän parissa ja kello 12.00 kaikki siirtyivät Icopalin tarjoamalle lounaalle.

Lounaan jälkeen ohjelmassa oli Icopalin yritysesittely, jonka opiskelijoille piti Janne Asuintupa. Labralaiset ja vaihtarit kuuntelivat yritysesittelyä mielenkiinnolla ja Jannelle sateli useita kysymyksiä muun muassa pihakansista sekä savunpoistoluukkujen toiminnasta. Labralaiset tutkivat innolla kattoturvatuotteiden toimintaa sekä Icopalin viherkattoratkaisuja. Loistavan yritysesittelyn jälkeen labralaiset sekä vaihto-oppilaat saivat kunnian vierailla Icopalin tehtaalla. Kattavan tehdas kierroksen oppaana toimi tehtaanjohtaja Tero Olander, joka sai, Jannen tapaan, osakseen innostuneiden labralaisten kysymysten tulvan bitumin sulatuksesta sekä sen erilaisista ominaisuuksista.

Icopalin yritysesittelyn sekä tehdaskierroksen jälkeen opiskelijoita odotti kahvi ja leivos tarjoilu. Kick-offin viimeisenä tehtävänä aamulla muodostetut ryhmät esittelivät Some seminaari ideoitaan sekä Labran kevään retkiä. Kick-off päättyi kello 16.00 aikaan, jolloin iloinen ryhmä opiskelijoita vetäytyi viettämään viikonloppua!

And a little summary of the text above in English for our international students!

The new year of 2015 started with a "bang" in Yrityslabra’s kick-off event at Icopal’s office in Espoo Juvanmalmi. Our exchange students got the pleasure of experiencing Finland’s extreme driving conditions first hand, as they made their way from Lohja to Espoo. Gladly, everyone got there moderately safe. The day started with brief introduction of the kick-offs program. First all students split into four different groups. Every group consisted of a perfect combination of Finnish students and exchange students. Every member of each group drew a portrait of one another with skill that can almost be compared with Pablo Picasso’s. Around this amazing portrait the group gathered essential facts about the person in the drawing. This assignment revealed some interesting facts about our Businesslab and exchange students, there is one who is a rastaman at heart, one a pilot’s sibling, some bakers, few crazy cat ladies, one DJ, couple of dancers, and a Robin Hood.

After an inspiring and creative start students began to plan Businesslab’s Social Media Seminar, which takes place in the spring. Room was filled with chatter when Businesslab’s multinational group worked with the assignment. When you have something interesting to do time flies by, and it was time for a lunch.

After lunch all students had a pleasure to hear Icopal’s company presentation by Janne Asuintupa and attend to a factory tour, which was arranged by Tero Olander. Friday’s last assignment for students was to present to the whole group the ideas for Social Media Seminar. Students also got to wish for companies and places, which they would like to visit during the spring. Kick-Off ended at 16.00 and a happy group of students headed home.

Tavallista tylsemmät pikkujoulut (?)

Yrityslabrassa vietettiin taannoin pikkujouluja yhdessä labraopiskelijoiden, ohjaajien ja vaihtareiden kanssa. Juhlat sujuivat mukavasti yhteisen puuhastelun ja syömisen merkeissä.

Pikkujouluihin liittyy usein ennakkokäsityksiä siitä, mitä mahdollisia ja mahdottomia mokia niissä saattaa tapahtua. Kuluneen vuoden rankan uurastuksen jälkeen pikkujoulut ovat otollinen tilanne irrotteluun ja höyryjen päästelyyn (etenkin muutaman viinilasillisen siivittämänä).

Labralaisten vahvimpaan osaamiseen ei välttämättä kuulu taiteellinen lahjakkuus, kuten kuvassa näkyvästä joulukuusesta voidaan päätellä. Pitsansyömisen jalon taidon voisi kuitenkin lisätä CV:hen. 

Yrityslabran pikkujoulut sujuivat kuitenkin vailla perinteisiä pikkujoulumokailuja. Ei kännipäisiä avautumisia, ei oksentelua kollegoiden kengille, ei viiden minuutin vessaseksiä tai sen jälkeistä sammumista samaisen vessan lattialle. Mitä ihmettä?

Selitys on luonnollinen: olemme opiskelijoita. Opiskelijaelämään kuuluu pikkujouluilu tai ainakin niitä varten harjoittelu joka keskiviikko, perjantai, lauantai ja ehkä jopa sunnuntai. Kun varsinaiset pikkujoulut lopulta ovat käsillä, olemme hyvin varautuneita ja mokailut on hoidettu koko vuoden edestä jo kauan ennen juhannusta. 

Jaakko ja Janina näyttää vaihtareille mallia miten suomalaiset hoitavat halaamisen. 

Mitkä ovat siis tunnelmat näin jälkikäteen? Olivatko pikkujoulut tylsät? Ehkä aavistuksen. Ei häpeilyä, ei juoruilua, ei epätoivoisia yrityksiä muistaa illan tapahtumia, eikä sitäkään epätoivoisempia yrityksiä unohtaa niitä. 

Ehkä kuitenkin hyvä näin. Säästyimme pahemmilta kommelluksilta ja vietimme hauskan ja mukavan illan syöden, jutellen ja joululauluja kuunnellen. 

Uutena ohjaajana Asko on kuluneen syksyn aikana voittanut opiskelijoiden luottamuksen puolelleen. Ohjaajaksi Asko on kelpo mies, mutta mallin uralle lähteminen vaatii ehkä vielä vähän harjoitusta?

Emmekä mekään nyt iiihan täysin mokilta välttyneet. Tästä piti huolen ohjaajamme Mika ja Asko. Ohjaajien järjestämässä joululahja-arvonnassa arpaonni nimitäin suosi kyseisiä herrasmiehiä epäilyttävän paljon. Pikkujouluhengessä lahjat kuitenkin laitettiin uudelleen arvontamukiin, joten loppujen lopuksi me opiskelijatkin saimme jotain mukaan kotiin viemisiksi ;D

Syksyn 2014 vaihtarit sekä Mika ja Asko.

Tämän aavistuksen verran kärjistetyn blogitekstin myötä on aika kiittää kaikkia kuluneesta syksystä. Blogi siirtyy nyt joulutauolle ja palaa taas tammikuussa uusien kujeiden kera. Vuodenvaihteen jälkeen blogissa on luvassa muun muassa lisää postauksia labrassa tehdyistä projekteista ja päästämme ääneen myös loput labran ohjaajista. Kannattaa siis pysyä kuulolla!

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin..
Yrityslabran blogi toivottaa kaikille lukijoilleen oikein ihanaa joulua!

Muistijälkiä 31.1.2013 Lohjalla järjestetyistä urapäivästä ja uuden yrityslabran avajaisista

Useiden Lohjan lähialueen eri yritysten parhaat markkinointi- ja hr-voimat voimat oli valjastettu Lohjan kampuksen urapäivää varten. Tapahtuma oli oppimismielessä loistava mahdollisuus, sillä harvoin koulullemme saapuu yhtä aikaa näin paljon oman alamme rautaisia ammattilaisia suoraan ihan oikeasta työelämästä. Kunhan vain muisti kulkea vastaanottimet herkkinä ja seurata tarkasti kokeneiden kehäkettujen työskentelyä, niin jokaisella tapahtumaan osallistuneella oppilaalla oli mahdollisuus oppia heidän työskentelystään korvaamattomia kikkoja omia työuriaan varten.

Kaikista ständien pitäjistä oli aistittavissa vuosien työelämäkokemuksen mukanaan tuoma toimintavarmuus. Liiketalousalalla hyvistä puhetaidoista saatavan suuren etulyöntiaseman vuoksi olin alkuun kiinnostunut ottamaan oppia ammattilaisten sanallisesta taidosta käytännön kenttätyössä. Kiertelin ja pyörin pitkin kampusta harvinaisen vastaanottavaisella asenteella ja hyvin nokkelasanaista porukkaa vaikuttikin siunaantuneen paikan päälle. 

Erityisesti korvaani miellytti kuntasektorin ja ennen kaikkea kuntasektorin palkkatason puolesta ständillään julistanut henkilö. Hänen kielenkäyttönsä yltyi kliimaksissa suorastaan verbaalijonglöörimäiselle tasolle. Tämä viekas vanha kojootti muovasi yleisesti tunnetusta tylsästä ja pitkästä lausehirviöstä ”kuntasektorilla on keskimäärin huonommat palkat kuin yksityisellä sektorilla” kerrassaan nerokkaan lyhennetyn mallin ”kuntasektorilla on kilpailukykyiset palkat”. Voin vain kuvitella kuinka maksimaalisen kilpailukykyistä palkkaa tämä markkinointivelho nauttii, mikäli hänen palkkatasonsa on lähellekään suoraan verrannollinen hänen kuntasektorille tuottamaansa hyötyyn. Noilla myyntipuheilla saisi varmaan lietekaivonkin kuulostamaan aarreaitalta.

Pidin ennen urapäivää messutyyppisessä kenttätyössä toimimisen tärkeimpänä edellytyksenä sanallista ilmaisukykyä. Alan ammattilaisten toiminnan seuraamisen myötä huomasin karusti viestinnän avainasiakäsityksieni nukkuneen autuaan tietämätöntä ruususen unta hävettävän kauan. Pitkin koulua omaa yritystään mainostaneiden ja jollain aktiivisuustasolla myös rekrytointitoimintaan liittyviä askareita harjoittaneiden messuhenkilöiden seuraaminen havahdutti minut huomaamaan kuinka paljon äkkiseltään helpolta vaikuttava työrupeama vaatii pelkän puheen lisäksi myös sanattoman viestinnän osalta. Erityisesti taktisissa vaiheissa hymeksiminen ja oikeisiin paikkoihin täsmäsuunnatut tai ihan luonnostaan ilmoille helähtäneet naurahdukset näyttivät elävöittävän keskustelua olennaisesti viriilimpään suuntaan ja luovan yhteisymmärryksen tunnelmaa tai hyvin todellisuuden tuntuista illuusiota sielujen saumattomasta sympatiasta.

Mietin tietenkin alan opiskelijana saman tien, että olisiko minussa ainesta suoriutumaan ammattilaisten tehtävärupeamasta jo tässä vaiheessa koulutusta vaikkapa urapäivän velvollisuuksien vaatiman ajan. Tuntien seisominen hymy naamassa vaikka väkisin edellyttää kuitenkin naaman alueen lujaa kuntoa ja kaiken kirjaville jutuille joka tapauksessa nauraminen vaatii varmasti kurinalaista päättäväisyyttä ja vahvaa heittäytymiskykyä.

Vaikka minulta ei tässä vaiheessa koulutusta vielä hymy irtoa repliikille, joka ei ole oikeasti mielestäni hauska, niin uskon, että kovalla työllä harjoittelu tekee mestarin lajissa kuin lajissa. Hankkimalla nopeasti tukevan kovassakaan paikassa peruslukemille vajoamattoman keinohymyn, minulla on mahdollisuus olla sympaattisten kauppamiesten aatelia jo suoraan koulusta valmistuttuani. Esteenä tiellä kohti valtavaa menestystä voi olla kuitenkin se tosiasia, että suurin osa muistakin pyrkyreistä kuitenkin hallitsee tekohymyilemisen jalon taidon, unohtamatta tietenkään niitä alalle hakeutuneita luonnonlapsia, jotka sympatiseeraavat asiakkaitaan ja yhteistyökumppaneitaan aidosti vailla kieroilua. 

Luin vastikään erästä koulutehtävää varten Erikoistu tai kuole – nimistä kirjaa ja se pesi ajatuksiani tehokkaasti. Vaikka kirjan sisältö loukkaakin mielestäni syvästi niitä, jotka pyrkivät haastamaan jo olemassa olevien lukuisten saman alan toimijoiden hallitseman tusinaliiketoiminnan nykyisten toimijoiden valmiiksi käyttämillä toimintamalleilla, niin olen silti päättänyt kirjan ja urapäivän innoittamana erottuakseni edukseni massasta ottaa haltuuni myös täysin luontevalta asiakkaiden ja muiden sidosryhmien silmissä näyttävän tekokippurassanauramisen.

Se, että urapäivä oli mahdollisuus oppia ammattilaisten toiminnasta, ei ollut suinkaan ainut hyvä syy osallistua siihen, vaan olihan urapäivä toki loistava tilaisuus verkostoitua lähialueiden yritysten kanssa. Oppilaat pääsivät harvinaisen lähelle alansa työnantajia ja tulevaisuuden työvoiman sekä työtä tarjoavan tahon kohtaamisissa käytiinkin paljon keskusteluja pitkin päivää. Rohkeimmat ja parhaimmat opiskelijat saivat kutsuja työhaastatteluihin. Nössöt, nyhvöt ja muut yhteiskunnan hylkiöt eivät kelvanneet edes sikariportaan golfkassien kantajiksi. Keskusteltuani monien eri yritysten rasteilla kiertäneiden oppilaiden kanssa, olennaisimmiksi työnantajan rekrytointihalukkuuden herättäneiksi seikoiksi vaikuttivat muodostuvan oppilaan aktiivisuus, vahva kiinnostus työnantajan tarjoamia tehtäviä kohtaan sekä opiskelijan miellyttävä persoona. 

Iltapäivällä tapahtuman päätyttyä myös urapäivän tehtävissä työskennelleet opiskelijat ehtivät siirtymään yrityslabran avajaishuumaan. Pääsin itse paikalle vasta viimeisten joukossa, koska erittäin vastuunalainen arvontalipukekulhonkannattelijan toimi vaati vielä tapahtuman jälkeenkin mittavia töitä kulisseissa, mutta onneksi en kuitenkaan myöhästynyt virallisesta startista loppujen lopuksi kuin muutaman sekunnin.

Uuden yrityslabran kohua herättäneitä akvaariomallisia kaikkia ulkopuolisia uteliaita kyyliä varten designattuja todellisia tärkeiden neuvotteluiden tyyssijoja ympäröivälle avonaiselle alueelle oli saapunut liuta eri yritysten edustajia sekä labran opiskelijoita. Ilmeisesti kirjailijanuraansa varten taiteilijanimeä Mika J. Kortelainen kantava business sensei puhui harmonisella avajaispuheellaan itsensä sidosryhmäläisten sydämiin heti uuden yrityslabran avajaisten alkajaisiksi. Oppilaat oli lahjottu kuuntelemaan kuohuviinilasein ja labralaisia olikin mukavasti paikalla, eikä tällä kertaa nähty edes mitään epäasiallisuuksia heidän toimestaan. Ex-markkinointipäällikkö oli taas kerran näyttänyt uran varrella kovissa liemissä hankitun tilannetajun merkityksen.

                               Business sensei Mika J. otti porukan haltuunsa runsaat ablodit keränneellä puheellaan. 
 
Labran avajaiset muodostuivat hyväksi tilaisuudeksi tutustua paremmin muihin opiskelijatovereihin. Melkein kaikkia kiinnosti tietenkin tietää ketkä opiskelukavereista olivat ajatusmaailmaltaan niitä häiriintyneimpiä ja ketkä taas paikan päälle kultaista keskitietä pitkin saapuneita puhdasoppisuuden lähettiläitä (yleisesti jälkimmäiset kiinnostivat kuitenkin jostain syystä vähemmän). Tähän tarpeeseen vastasi omalta osaltaan Jälkipyykki, peli joka tarjosi ainakin ihmisten mielikuvituksille siivet ja kenties vähän totuuksiakin. Sen myötä heräsi henkiin arveluttavia kysymyksiä. Ketkä olivat ne joille pelkkä normaali maailma ei riittänyt, vaan piti vielä uskoa salaliittoteorioihin? Niin moni oli huolestunut alkoholin käytöstään, että minkälaisten juoppojen pariin minä olinkaan hennon maksani pistänyt ja oliko tässä vaiheessa enää mahdollisuutta perääntyä takaisin sivistyneiden kohtuukäyttäjien pariin? Entä keitä olivat ne sairaat vääräuskoiset elostelijat, jotka olivat joskus haaveilleet seksistä viattoman koulukaverinsa kanssa?

Näissä merkeissä oli mielenkiintoista katsella porukan reaktioita varsinkin varsinaisten pelikysymysten jälkeen esitettyjen kiperien lisäkysymysten piinassa ja arvioida ketkä paljastivat ilmeillään ja eleillään tai ihan reilusti suoraan sanoen suhtautumisensa illan polttaviin puheenaiheisiin tai ketkä mahdollisesti bluffasivat julkisen häpeän pelossa taitavasti omaavansa yleisesti korrektin menneisyyden kaikista arkaluontoisimpien asioiden suhteen. 

Kun viini pääsi pelin tiimellyksessä aina välillä loppumaan, niin paikallaolijoista pisimmän CV:n omaava reippailija vakuutti ihmeteoillaan ja piti laboratorion koekaniinit tyytyväisinä kuin Kaanaan häiden vieraat konsanaan. Tämänkertainen labrakoe testasi ilmeisesti sitä kuinka paljon oppilaat voivat juoda viiniä yhden illan aikana. Pullokaapista löytyi aina vaan lisää bensaa opiskelijoiden kyltymättömiä moottoreita varten pöytään kannettavaksi. Hauskaa oli ja jonkun viisaudessaan paikalle tilaamat lukuisat pizzat pitivät nälän sopivasti loitolla mahdollistaen kaikille paikallaolijoille keskittymisen italialaistyyliseen pitkään ruokailuun keskieurooppalaistyylisen punaviinin kera.

Ilta eteni Jälkipyykin sekä rempseän rupattelun merkeissä. Jossain vaiheessa koitti kuitenkin vääjäämättä se hetki, kun porukkaa alkoi valua pois labralta kuka minnekin suuntaan. Jonkinmoinen perusrypäs kuitenkin saatiin vielä kasaan viimeisimpinä labralle jääneistä sydämellisimmistä viinin ystävistä ja tuoppimarssi kohti baaria saattoi alkaa. Kävelyretkeläiset heiluivat sinne tänne loskan liukastamilla teillä, mutta pääluku oli kohteeseen saavuttaessa vielä kuin ihmeen kaupalla sama kuin marssille lähdettäessä. Baariin sisälle päästessämme baarimikko katseli tiskille ryhmittäytynyttä letkaa vaihtelevalla sympatialla ja loppuilta menikin sitten pääsääntöisesti sen verran epämääräisissä meiningeissä, että toivon mukaan sen tapahtumat jäävät vähintäänkin Kyllikki Saaren murhamysteerin kaltaiseen pimentoon. 



                                                                                                                                Keijo Karppi, yrityslabran opiskelija